TL;DR
Eevenkoto on kaikenkaikkiaan vahvasti politiikkaan ja ihmissuhdedraamaan painottava maailma. Vaikka monet tällaiset pelit pyörivät draamapainotteisilla järjestelmillä, joiden pelimekaaninen fokus on sosiaalisessa pilarissa, Eevenkoto nojaa tietoisesti 5.5e / Legendoja & Lohikäärmeitä -peleistä tuttuun sääntömoottoriin. Selkeä mekaaninen sääntöpohja, joka ei vaikuta liikaa sosiaaliseen peliin toimii turvallisena pohjana rakentaa hahmoa eikä tule roolipelaamisen tielle.
Eevenkotoa on rakennettu aika vahvasti sosiaalisten rakenteiden päälle. On luokkasortoa ja kapinaa. On poliittista valtapeliä uuden ja vanhan rahan välillä. Musiikkiskene on kaiken ytimessä. Ja sopivalla romanttisella alavireella varustettu ihmissuhdedraama kaupungissa vaatii pelaajiltaan usein yllättävän paljon eläytymistä.
Ja niin kummalliselta kuin kuulostaa, tämän takia Eevenkodon ytimessä on 5.5e:llä vahvistettu Legendoja & lohikäärmeitä -sääntömoottori. Ei vahingossa tai laimean kompromissin vuoksi, vaan ihan koska se oli tarkoitus. Upean mielenkiintoinen maailma ja paljon roolipelaamista kutsuva pelityyli tarvitsee mekaanisen turvasataman.
1. Mekaaninen turvasatama
Eevenkodon maailma on harmaa ja monimutkainen. Moraaliset valinnat ja sosiaaliset tilanteet vaativat pelaajiltaan ajatustyötä. On tärkeää, että säännöt eivät tuo ylimääräistä kognitiivista kuormaa. Niin ironista kuin se on, D&D on lingua franca roolipelaamiselle: Heitä n20, lisää joku numero lomakkeelta ja yritä saada isoa. Kun tilanne on päällä ja tunteet on pinnassa, on helpompaa tehdä sitä, mikä on tuttua. Ei tarvetta siirtyä "käsikirjoitusmoodiin" tai keksiä vaihtoehtoisia hintoja. Voi vain olla tilanteessa ja heittää pass/fail -heittoja.
Ja sitä 5.5e on. Kaiken taktisen krumeluurinsa alla 5e on ihanan selkeä ja armollinen pass/fail-moottori. Kun nopat pyörivät, pelaaja saa jäädä täysin oman hahmonsa pään sisälle. Peli vaatii paljon vaivaa ja valintoja hahmonluontivaiheessa, mutta varsinaisesti pöydässä, suurin osa raskaasta työstä on jo tehty. Pöydässä peli pyörii siten, että voi pelata "vain" hahmoa.
2. Katarsis ja paineventtiili
L&L on tasopohjainen sankarifantasia, jossa taistelut hoidetaan ruutupohjaisessa taktisessa sekuntipelissä. Miksi tällainen peli on Eevenkodon mekaniikan ytimessä? On ihan hiton hauskaa päästä purkamaan tilannetta joka on ollut todella raskas sillä, että voi elää hetken voimafantasiassa. Eevenkodossa iso osa on sitä hauskuutta ja on todelle tyydyttävää vetää pahista turpaan aina välillä.
Ja myönnetään, että crunch on kivaa. Taistelu on voimaantumista. Eevenkoto kuitenkin siellä kaiken alla on se sankaritarina. Tasopohjaisuus tuo sen, että hahmot voivat oikeasti nousta mudasta ja noesta suureksi sankariksi ja maailman pelastajaksi.
3. Kitka ruokkii luovuutta
OC:t, eli omat alkuperäishahmot, on tosi iso syy pelata roolipeleja. Suunnitella ja pyöritellä sitä, millainen hahmo on ja mitä se voi tehdä. Tyhjä paperi ja täysin vapaat kerronnallsiet säännöt eivät ole välttämättä paras innoittaja tai helpoin lähtökohta. Rajoitteet ja monipuoliset mekaaniset vaihtoehdot aiheuttavat mukavasti kitkaa, joka taas ruokkii luovuutta.
Iso liuta taustoja, kulttuureja, loitsuja, valtteja ja varusteita toimii lelulaatikkona täynnä legopalikoita. Voi valita itselleen sopivat palaset ja lähteä muodostamaan sitä mitä haluaa. Identiteetille löytyy kyllä mekaaninen peruste ja validointi. Kokenut veteraani on muutakin kuin lause hahmolomakkeella: pelimekaniikat ja valitut kyvyt todistavat tämän. Isot listat tuottavat sopivasti vastusta ja inspistä, että hahmosta löytyy myös uusia, yllättäviäkin puolia.
4. Tunteita ei voi numeroida
Suuri kritiikki D&D:tä kohtaan on se, että siinä ei ole varsinaisesti syvällisiä sääntöjä sosiaalisille konflikteille. Itse koen tämän olevan enemmän absoluuttinen vahvuus kuin heikkous.
Peleissä jossa ihastuminen, luottamuspula tai sydänsuru ratkaistaan nopanheitolla tai epämääräisillä pisteillä, on vaikeampi pysyä hahmon tunnekokemuksessa. Se muuttaa herkän kohtauksen mekaniikan näyttelyksi ja suorittamiseksi. Eevenkoto suosiolla jättää romanssin ja riitelyn vapaaksi roolipelaamiseksi. Tunteet eivät ole numeroituja sääntöjä, ja noppiin turvaudutaan vasta kun ollaan katsomassa epävarmoja onnistumisyrityksiä.
5. Perinteinen 5e-pelaaminen kunniaan
Eevenkoto on pelinjohtajan leikkikenttä monella tapaa: maailma ja sen asukkaat ovat täynnä salaisuuksia. Tällainen miljöö loistaa aivan omalla tapaa silloin kun pelaajat voivat kokea yllättyneistyyttä ja vaarantunnetta. Ja itse koen tällaisten iskevän moninkertaisesti, kun pelinjohtajalla on mahdollisuus valmistella niitä huolella verhojen takaa.
Ja lopuksi vielä yksi puhdas ilonaihe: 5e on pelinjohtajalle mieletön resurssi. Tarvitsetko peliin vastustajan? Nappaa lähin Hirviökirja ja saat sellaisen peliin ilman, että sitä tarvitsee miettiä loputtomasti. Jos se ei sovi suorilta, se on pienellä muokkauksella helposti joku kujien otus tai tehtaiden työkone. Ja mikä parasta, koska Eevenkoto on täysin yhteensopiva 5.5e:n kanssa, tämä runsaus senkun vain tulee kasvamaan virallisten julkaisujen kautta.