Sijainti: Tuntematon (Liminaalitila / "Hiljaisen miehen tila")

Juonitiivistelmä

Eroaminen ja tila

Koko ryhmä siirtyy kellarin ovesta tai käytävältä selittämättömästi valtavaan, pimeään ja kosteaan tilaan, joka muistuttaa loputonta maanalaista parkkihallia tai varastoa. Tilaa hallitsevat betonipylväät, vesilätäköt ja katosta putoilevat pisarat. Ainoa ääni on jostain kaukaa kuuluva hidas, laahaava askellus. Hahmot eivät näe toisiaan, ja aika sekä paikka tuntuvat vääristyneen.

Didin kauhu

Didi huomaa olevansa yksin. Hänen puhelimensa näyttää signaalia, mutta puhelut ja viestit eivät mene läpi.

Anomalia: Didi näkee ilmassa leijuvia mustia, kaksiulotteisia geometrisia muotoja ja haistaa pistävän ammoniakin hajun. Lattiassa leviää punertava, sienenkaltainen rihmasto.
Kohtaaminen: Laahaava ääni seuraa Didiä, ja lopulta hän kohtaa tumman hahmon, jota hän ei pääse pakoon.

Sten ja menneisyys

Sten kohtaa tilassa vaimonsa Lisen, joka näyttää vuosia nuoremmalta – siltä, miltä hän näytti parin tavatessa.

Paljastus: Tämä Lise kertoo olevansa toimittaja, joka tutkii kadonneita ihmisiä. Hän ihmettelee Stenin vanhentunutta ulkonäköä ja ottaa tästä kuvan todisteeksi.
Tiedonsiirto: Lise yhdistää puhelimensa Stenin puhelimeen ja siirtää tälle suuren määrän dataa (muistikirjoja ja tiedostoja) ennen kuin katoaa.
Rene: Sten kohtaa myös hätääntyneen ranskalaisen miehen, Renen, joka pakenee laahaavaa ääntä ja katoaa pimeyteen.

Thomin analyysi

Thom yrittää pysyä rauhallisena ja analysoida tilannetta tukeutumalla Stenin aiempiin luentoihin varjobiosfääristä.

Päätelmä: Thom toteaa, että havaittu ilmiö ei noudata biologisia lainalaisuuksia, mikä viittaa siihen, että kyseessä on joko hallusinaatio tai jokin täysin vieras voima.
Kosketus: Thom kääntyy ja kohtaa hahmon, joka tarttuu häntä kasvoista kylmällä, ammoniakille haisevalla kädellä. Thom yrittää katsoa hahmoa puhelimensa kameran kautta, mutta näkeekin ruudulta vain omat kasvonsa (tai hahmon pitelemässä puhelimessa näkyy Thomin kasvot).